Palkkasin poikani. Miksi? Siksi, koska hän tarvitsi toissa talvena opintojaan varten harjoittelupaikan, eikä sellaista ollut innokkaasta hakemisesta huolimatta muualta löytynyt.

Ensin ajattelin, että hyöty yritykselleni ei välttämättä olisi erityisen suuri. Lähinnä iloitsin yliopiston maksamasta tuesta. Ettei menisi kovinkaan paljoa firman rahaa ”hukkaan”.

Mutta se olikin varsin erilaista! Vaikka olin aiemminkin toiminut esihenkilönä ja sitäkin enemmän puhunut lähijohtamisesta, omassa yrityksessä työnantajan edustajana toimimisessa oli runsaasti uutta koettavaa. Omaan firmaan työllistäessä ainakin minulle konkretisoitui aivan uudella tavalla se hyöty, jota työntekijä tuo perehdytyksen ja muun opastuksenkin onnistuttua.

Sain luotettavan avustajan ja oivan ideoijan. Meistä tuli tehokas tiimi.

Harjoittelun jälkeen teimme vaihtelevan työajan sopimuksen. Eli sellaisen, jossa työnantajalla ja työntekijällä on tietty tuntimäärien haarukka, jonka puitteissa he sitoutuvat toimimaan. Se on sopinut ainakin omasta mielestäni meille hienosti. Työntekijäni vakuutteli juuri samaa. Tokihan pomolle aina puhutaan totta.

Perheen ulkopuoliselta henkilöltä en kuitenkaan olisi pyytänyt esimerkiksi sellaisia  kellonaikoja töihin, joita omalta läheiseltäni olen kehdannut kysyä. Useimmiten ne ovat järjestyneet.

Upeaa on myös ollut se, että työntekijälläni on riittänyt ihailtavasti kärsivällisyyttä omasta mielestäni varsin haasteellisesti toimivien asiakkaidenkin kanssa. Juridista osaamista olen hyödyntänyt häneltä erityisesti sopimus- sekä perhe– ja perintöoikeuden alueilla.

Pari yrittäjätuttavaani sai hiljattain työkyvyn vieneen vakavan sairauskohtauksen. Jos minulle sattuisi jotain vastaavaa, työntekijäni kykenisi ottamaan haltuun edes osan firmani asioista.

Miten yritykseni toiminta siis jatkuu – olettaen, että terveyteni nyt kuitenkin säilyy? Viime talvena minulle tuli täyteen kymmenen vuotta yrittäjänä ja mielelläni jatkan näissä hommissa edelleen.

Poikani valittiin tänä keväänä lähes puolen vuoden mittaiseen kesätyöhön valtiolle. Siinä mielessä menetän yritykseeni palkatun työvoiman ainakin tilapäisesti. Paitsi että ilmeisesti hän voi tehdä edelleen hieman tuntitöitä myös minun firmalleni, kunhan ne eivät ole haitaksi päätyönantajalle.

Tohdin väittää, että työskentely äidin yrityksessä oli yksi plussa poikani kesätyönhaussa. Osa työkokemuksesta on suoraan ja osa välillisemmin hyödyksi uudessa tehtävässä. Yleensä aktiivisuus saa aikaan myönteisiä kehiä. Myös harrastukset ja luottamustoimet voivat kannatella. Niin tässäkin tapauksessa.

Palkkaanko pian uuden työntekijän? Tuskin. Mutta kannustan yrittäjiä työllistämään edes hieman aiempaa enemmän: osa-aikaisesti, määräaikaisesti tai molemillakin tavoilla, jos täysiaikaista ja/tai pysyvää työvoiman tarvetta ei ole. Tarvittaessa neuvon – tai työntekijäni neuvoo – työoikeudellisissa yksityiskohdissa!

Kirjoittaja on juristi ja työyhteisövalmantaja KataKoski Oy:ssä – entinen yksinyrittäjä, nykyinen perheyrittäjä

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Espoon Yrittäjien verkkosivuilla 28.4.2026.