Hyvä tunnelma ja yhteishenki? Vai riitoja ja kiusaamista? Näitä kaikkia voi mahtua samallekin työpaikalle ja jopa saman esimiehen ryhmään.

Miten esimies voi parantaa tilannetta? Oikeudellisiakin keinoja voisi olla varsin terveellistä käyttää – mutta mistä tietää, mikä on sallittua ja mikä ei? Varsinkin niin sanotut rajanvetotilanteet silloin, kun asia ei ole täysin selvä, mietityttävät usein.

Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö eivät ole oma, muusta elämästä erillinen saarekkeensa. Kun työyhteisössä tiedetään, miten ne vaikuttavat käytössä oleviin keinoihin haastavissa tilanteissa, säästytään monelta murheelta. Virheiden pelko vähenee huomattavasti, kun juridinen osaaminen paranee.

Lainsäädännön ja oikeuskäytännön lisäksi myös muun muassa organisaatiokulttuuri sekä erilaiset ihmis- ja valtasuhteet vaikuttavat merkittävästi eri työpaikkojen toimintatapoihin ja siihen, mitkä milloinkin ovat esimiesten tosiasiallisesti käytössä olevat keinot. Kun sekä säännöt – niin kirjoitetut kuin kirjoittamattomatkin – että myös tunteet otetaan arjessa huomioon, syntyy yleensä paras lopputulos.

Joka tapauksessa esimiehillä on lukuisten velvollisuuksien lisäksi myös tukku oikeuksia, joista kannattaa olla tietoinen. Kun sekä johtamisopit että juridiset perustiedot ovat hallussa, esimies voi aiempaa rauhallisemmalla mielellä keskittyä päivittäiseen työhönsä.

Kuten monessa muussakin asiassa, myös esimiestyössä on tuntuu usein helpolta ratkaisulta tehdä asiat niin kuin aiemminkin. Ennustettavuus onkin sinänsä yksi hyvän esimiehen piirre. Vanhat tutut ratkaisut eivät kuitenkaan aina ole mahdollista eivätkä välttämättä edes laillistakaan: maailma muuttuu.

Myös omien reaktiomahdollisuuksien tarkistaminen ja päivittäminen on hyvän esimiehen merkki. Se vaatii usein laajaa vuorovaikutusta työyhteisössä, jotta tasapuolisuus toteutuisi. Yksi tiimi tai sen jäsen ei saisi perusteetta toimia täysin eri tavalla kuin muut.

Tasapuolisuus ei kuitenkaan tarkoita tasapäistämistä. Ennemminkin se tarkoittaa sitä, että samanlaisissa tilanteissa pitää toimia samalla tavoin, mutta erilaisissa tilanteissa voi toimia eri tavoin.

Uutta ajattelua ja näkökulmaa syntyy harvoin kiireessä. Muutokset vaativatkin usein aikaa ja tietoista uudistumista myös esimiehiltä: muuten muutosta on vaikea johtaa toivotulla tavalla.

Jokaisella esimiehellä pitää mielestäni olla oikeus säännöllisesti pysähtyä pohtimaan omaa johtamistapaansa. Näkisin sen jopa velvollisuutena. Näitä ”tarkistuspisteitä” voi sijoittaa esimerkiksi kurssipäiville. Pienikin irtiotto arjen rutiineista auttaa eteenpäin ja tuo uutta virtaa.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Oulun kauppakamarin blogissa 22.1.2018