Hyvä meininki? Vai riitoja ja kiusaamista? Näitä kaikkia voi mahtua samallekin työpaikalle ja jopa saman esimiehen ryhmään.

Miten esimies voi parantaa tilannetta? Oikeudellisiakin keinoja voi olla varsin terveellistä käyttää – mutta mistä tietää, minä on sallittua ja mikä ei? Varsinkin niin sanotut rajanvetotilanteet silloin, kun asia ei ole täysin selvä, mietityttävät usein.

Uutta ajattelua ja näkökulmaa syntyy harvoin kiireessä. Muutokset vaativat kuitenkin uudistumista myös esimiehiltä: muuten muutosta on vaikea johtaa toivotulla tavalla.

Jokaisella esimiehellä tulisi mielestäni olla oikeus säännöllisesti pysähtyä pohtimaan omaa johtamistapaansa. Näkisin sen jopa velvollisuutena. Pienikin irtiotto arjen rutiineista auttaa eteenpäin ja tuo uutta virtaa.

Esimiehillä on lukuisten velvollisuuksien lisäksi myös tukku oikeuksia, joista kannattaa olla tietoinen. Kun sekä johtamisopit että juridiset perustiedot ovat hallussa, esimies voi aiempaa rauhallisemmalla mielellä keskittyä päivittäiseen työhönsä.

Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö eivät ole oma, muusta elämästä erillinen saarekkeensa. Kun työyhteisössä tiedetään, miten ne vaikuttavat käytössä oleviin keinoihin haastavissa tilanteissa, säästytään monelta murheelta. Virheiden pelko vähenee huomattavasti, kun juridinen osaaminen paranee.

Lainsäädännön ja oikeuskäytännön lisäksi myös muun muassa organisaatiokulttuuri sekä erilaiset ihmis- ja valtasuhteet vaikuttavat merkittävästi eri työpaikkojen toimintatapoihin ja siihen, mitkä milloinkin ovat esimiesten tosiasiallisesti käytössä olevat keinot. Kun sekä säännöt – niin kirjoitetut kuin kirjoittamattomatkin – että myös tunteet otetaan arjessa huomioon, syntyy yleensä paras lopputulos.

Teksti on julkaistu aiemmin Oulun kauppakamarin blogissa 11.1.2017